Tag Archives: ykköstyyppi

Itämeren ruokakolmio ja sen soveltaminen

Hoitotasapainon hetkittäinen löytäminen on jokaisen ykköstyypin huoltajan unelma… Me olemme käyneet läpi monenlaista kokeilua joista olemme oppineet että pelkkä ruoka ei tee 3-4 -vuotiaan diabeteksesta yhtäkkiä helppoa hallita – mutta vähitellen, sopivalla ruokavaliolla voi sen usein saada hieman paremmin ennakoitavaksi.

Tärkeimmät askelet meille ovat olleet gluteeniton ruoka (ei keliakiadiagnoosia mutta kaikki vatsa/vessaongelmat hävisivät 1-2 viikossa joten lääkäriltä saimme todistuksen gluteenittomaan ruokaan) ja maltilliset hiilihydraattimäärät (mikään insuliini ei ole tarpeeksi nopeaa tälle tyypille, hiilihydraatit imeytyvät kuin suoraan suoneen – ja insuliini tulee perässä joko romahduttaen hypoille tai sitten jää ylös korjauksista huolimatta).

Olen juuri menossa päiväkotiin keskustelemaan ruokapalvelutuottajan mahdollisuuksista tarjota meidän pojalle sopivaa ruokaa (ja ihan sellaisista perusasioista kuin heidän käyttämiensä reseptien löytämisestä ruokabolusten arvioimiseksi…). Yksi työkalu mukana on tämä uusi ruokakolmiomalli, uusimpaan tutkimukseen perustuva – joka siis rakentuu kasviksille eikä viljoille ja perunalle kuten aiempi omasta nuoruudesta tuttu malli.

Itameren_ruokakolmio_T1-2015

Oma versio Itameren_ruokakolmio_T1-2015 (PDF). Alkuperäinen Itämeren ruokakolmio Diabetesliiton sivulla.

Suomen kuvalehdestä löysin hauskan visualisoinnin ruokasuositusten historiasta ja niiden kehittymisestä:

Kiinnostavaa myös on verrata yhteiskunnan ja työnkuvien muutosta ja niiden vaikutusta ravintosuosituksiin… Pitääpä lukea lisää Amerikan ruokasuositusten historiasta vaikka Wikipediasta.

Tyypit hei.

Nythän on niin että tyyppejä on monenlaisia. Hyviä tyyppejä, ärsyttäviä tyyppejä, aina vihaisia tai aina positiivisia. Meillä on kotona yksi tosi iloinen pieni tyyppi. Jolla on kaverina se ärsyttävä tyyppi, ykköstyyppi. T1 Diabetes Mellitus.

Välillä mennään kuin ei oliskaan koko tyyppiä, mutta usein sitä joutuu ajattelemaan. Tai no, koko ajan. Eikun kerran en ajatellut, 15 minuuttiin. Sitten pelästyin, ei sitä vaan voi jättää huomiotta. Kun ykköstyyppi sitten rankaisee. Hypoilla, hypereillä. No mutta ei siitä sen enenmpää. Pointti on se että diabetes ja sen hallinta on koko ajan taustalla elämässä.

Herätään yöllä. Tarkistetaan sensorin käyrä. Mitataan sormesta. Annetaan korjauksia.
Lähdetään pihalle. Muistitko hypoeväät, verensokerimittarit. Pitäiskö vielä tarkistaa.. Ehkä pieni välipala vielä ennen.
Päiväkodista soittavat. Aina pelottavaa. Juostaan tarkistamaan kanyyli.
Luetaan uutisia. Aina jotain uutta tutkimusta ja toivonpilkahdusta näkyvillä.
Käydään kaupassa. Tuoteselosteesta ne hiilihydraatit luettava.
Kyläilemään. Ei yksin tietenkään. Aina mukana vanhempi ja repullinen tavaraa.

Ykköstyyppimme hoidellaan pumpulla ja jatkuvalla sensoroinnilla, normaalien sormesta otettavien verensokerimittausten lisäksi.